'valkoinen sydän'

vaikka valkoinen sydän näyttää
mitä kautta kävellä
miksi enemmän miettiä
minne kaivata kauan
vähän rikki välillä

'edessäpäin'

tule, tyttö toivoi
polun löysin uuden
viekö se kylään?
viekö se niitylle?
viekö se kotiin?
viekö se meidät mukanaan?
edellinen ei.

jaatko matkan kanssani?
vielä yhden kerran vain
luuletko pärjääväsi?
luuletko löytäväsi?
luuletko pystyväsi?
luuletko todella?
eilinen siipeni vei.

tanssin yhä, uskallan
kyllä sua kannatan
entä jos erehdymme?
entä jos eksymme?
entä jos väsymme?
entä jos petymme?
entä jos unohdumme?

entä jos emme?

'hallaa'

mun oma syy
kun halajan hallaa
se tavaksi muotoutuu
et isommat tallaa
eihän ne nää kun tuun

'sen vuoden seikkailu'

ihoni jo kuoriutuu
tekstiviestit vähentyy
sun kavereitas moikkaan
niiden nimiä hapuilen

ja näin se menee
sua sulattelen
sit vanhainkodissa viimeistään
sillä välin leikittelen

niin monta hullua yötä
moraalit antoivat myötä
kun hyvästejä tervehdin
ei milloinkaan turvavyötä
mutten valheita syötä
muille kuin itsellein

eihän sua haittaa?
se mitä susta hain
en millään jaksa muistaa
sen vuoden seikkailu kai vain

'pintapuolella'

sä pidät siitä miten katson
tarkkaan mutta pintaan vain
kun tiedät millaisen haloon
kaikki syvempi aiheuttais

keskittyy ihanuuksiin
miksi tehdä toisin
pintapuolella
kun on niin hyvä olla

en muuta yritä

tekee pahaa kun mietit salaa
mut uteliaat katuu
ei yhtäkään sanaa, joka meidät avaa
kun avain on niellastu

'kohti'

keväällä muovilunta
valitse helppo loppu
mikä pakko kuohua päälle?
lasinen luulo korkealle kantaa
ohi naurumetsän
alta laineluonnon
minua vastaan ja varten

'paperinukkena päivisin'

paperinukkena päivisin
teen toisille mieliksi
iltaisin itseni irti revin
menee muotti uusiksi

ei mua oo ellen oo näkyvillä
vielä tää sulous yötä arastaa
silloin on totuus valloillaan
ei moista sovi tallentaa

mun isä antoi kaikkensa
mut ei se tahtonu tyttöö
sit se menetti viimein järkensä
sano, "unelmista on oltava näyttöö"

mut eikö isoksi tee se, että uskaltaa?
olla, luulla ja vastustaa

'aina joskus'

toisinaan mul on vaan paha päivä
toisinaan sulla ei vois olla vähemmän väliä

sit aina joskus sua vaan ei kestä
sit aina joskus saisit kyl hävitä

joo se johtuu susta ja ei sä et liity siihen laisinkaan
surullista sönkötystä, hei ei soneteilla suhteita elvytetä

'idän lapset'

ollaan hei me kaikki
aurinko keltainen
ja varjot väkevät
jää toisille eilinen

meille poutasää
muita torutaan
ei mukaan otettaisikaan

idän lapsia ikuisesti
sieltä säteet syntyy

pakonomainen tervetuloa-teksti

Tänne siis kopioin sekä aiemmin kirjoittamiani että aivan uutukaisia 'runojani'. Palaute (etenkin kysymysmerkkiin loppuva) on ilolla vastaanotettua, muttei välttämätöntä. Ja tekijänoikeus pätee tietenkin. Kiitän.